Nuorista kerrotaan medioissa eri tavoilla, jotka vaihtelevat paljonkin eri mediakanavien, sisältöjen ja kulttuurien välillä. Vaikka nuorten ymmärretäänkin olevan monipuolisia ja -tahoisia hahmoja, nähdään heidät vieläkin valitettavan usein stereotyyppisessä valossa.
Yksinkertaistaminen ja yleisellä tasolla puhuminen on toki ymmärrettävää, mutta siinä piilee monia vaaroja. Sen lisäksi, että kapeat uutisoinnin tavat lisäävät väärinkäsitysten riskiä, vaikuttavat ne myös nuorten omaan hyvinvointiin, identiteettiin ja itsetuntoon.
On siis pohdittava, miten nuorista ja nuorten elämään liittyvistä asioista, ilmiöistä, trendeistä, uhkakuvista ja tulevaisuuden näkymistä voitaisiin puhua ja kirjoittaa entistä monimuotoisemmin, leimaamatta, rehellisemmin ja ehkäpä myös paljon entistä kannustavammin.
Maailma muuttuu valtavan nopeasti. Se näkyy ja ilmenee nuorten elämässä ensimmäisten joukossa. Olen kuunnellut itseäni vanhempia ihmisiä, joiden kertoman mukaan näin on aina ollutkin.
Silti: kun avaamme päivän lehden tai napsautamme puhelimesta uutissovelluksen päälle, tulee maailman muuttuminen meille uutisena. Vaikka tulevaisuus näyttäytyykin hieman hämyisenä ja pelottavana, on toiveenani, että pystyisimme luottamaan hyvään ja uskomaan parempaan huomiseen.
Viestinnän tavat, alustat ja apuvälineet ovat muuttuneet. Ne auttavat meitä ilmaisemaan itseämme entistä runsaammin. Ajattelen, että vaikka nuoret eivät juuri muuttuisikaan, muodostavat he ikäryhmän, joka pystyy sopeutumaan muutoksiin muita ikäryhmiä paremmin. Kaino pyyntöni kuuluukin, että luottaisimme nuoriin, tarjoaisimme heille empatiaa, rohkaisisimme uuden edessä ja tarjoaisimme positiivisia ajatuksia jokapäiväisessä elämässä ja ennen kaikkea mediassa.
Nuoret nimittäin kyllä lukevat ja kuuntelevat.
Mediassa olisi suotavaa tarkastella nuorten pahoinvoinnin rinnalla nuorten onnistumisia. Pisa-tulosten osalta kauhistellaan negatiivista kehityskaarta ja penätään vastauksia siihen, miten käyrä saataisiin taas nousuun. Tässäkin asiassa keskitytään vain siihen, että tulos ratkaisee, vaikka ilmiöön liittyy paljon muutakin.
Korkeat odotukset eivät mielestäni useinkaan siivitä meitä parhaisiin lopputuloksiin.
Nuoret ovat tänä päivänä median keskiössä. Sosiaalisen median palveluista erityisesti Snapchat, Tiktok ja Instagram ovat nuorten suosiossa, ja niitä kehitetään erityisesti nuorten mielenkiintoa ja käyttötapoja silmällä pitäen. Nuoret toimivatkin ”koekaniineina” uusille sovelluksille ja median uusiutuville tavoille.
On syytä pohtia, osaavatko diginatiiveiksi kutsutut nuoret uusien media-alustojen, sovellusten ja palveluiden etiketin ja korrektin käytön kuin itsestään vai tarvitaanko niihin tukea kuten muidenkin taitojen harjaantumiseen. Kuten on todettu, nuoret ovat nopeita oppimaan, mutta joskus opin tie voi kulkea virheiden ja erehdyksen kautta. Nuoria tulisikin opastaa median käyttämiseen ja kriittiseen medialukutaitoon.
Tekoälyn saapumisen myötä harhaanjohtavien kuvien ja erilaisten feikkiuutisten levittäminen on tullut paljon helpommin saataville nuorille. Meidän olisi hyvä opettaa uusien sovellusten ja välineiden käytöstä esimerkiksi sen, miten tunnistaa käsitellyn kuvan tai virheellisen tiedon sekä uusien digisovellusten mahdollisuuksista ja riskeistä. Aina on sanottu, että kaikkeen internetistä löytyvään tietoon ei voi eikä kannata luottaa, mutta tästä on tullut nykypäivänä yhä haastavampaa.
Nuorelle tulee tarjota turvallinen ilmapiiri, jossa näkemistään ja lukemistaan asioista voi kysyä ja kertoa rehellisesti. Erilaiset epätoivotun tiedon ja sisällön mahdollisuudet ovat nuorille yhtä lailla saatavissa kuin hyvän ja hyödyllisen tiedon. Pääasia on, ettei nuoren tarvitsisi prosessoida yksin tätä kaikkea vaan hänellä olisi mahdollisuuksia tarkastella kokemaansa turvallisten aikuisten kanssa.
Näin ollen voimme luoda yhdessä turvallisempia median käyttötapoja.
Mediassa olisi tärkeää tarjota nuorille enemmän mahdollisuuksia osallistua. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi nuorten kirjoittamia ja tuottamia sisältöjä sekä nuorille suunnattuja keskustelufoorumeita ja vaikuttamismahdollisuuksia. Näin voitaisiin varmistaa, että nuorten ääni tulee kuulluksi mediassa, ja että heillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten heitä kuvataan ja käsitellään julkisuudessa.
Median ja mainonnan yliseksualisoituminen johtaa helposti epärealistisiin ja vääristyneisiin käsityksiin seksistä, kehonkuvasta ja kauneusihanteista. Onkin erittäin tärkeää, että nuorilla olisi nähtävissä monen muotoisia, kokoisia, ikäisiä ja värisiä kehoja, mutta myös roolimalleja, jotka esittävät todellista yhteiskuntaa ja maailmaa. Monimuotoisuuden arvostaminen vahvistaa samalla nuoria ja heidän itsetuntoaan eivätkä kauneus tai muut ihailtavat ominaisuudet riipu pelkästään ulkoisista piirteistä.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että nuorten esittäminen mediassa on monitahoinen kysymys, jota tulee tarkastella monelta kantilta. Pohtiessa tulisi ottaa huomioon nuorten moninaisia kokemuksia ja näkökulmia sekä tarjota heille runsaammin osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. ■
Vili Saarnio
Kirjoittaja työskentelee Helsingin Poikien Talon ohjaajana ja keskustelee nuorten kanssa mediasta myös koululuokissa vieraillessaan.
Poikien Talo
Hämeentie 13 A | 3. kerros
Helsinki
poikientalo@poikientalo.fi
040 775 1549
www.poikientalo.fi